Astangajoogaa kuvaillaan usein liikunnalliseksi, dynaamiseksi ja aerobiseksi joogamuodoksi, joka voimistaa ja notkistaa kehoa. Liikunnallisuuden lisäksi astangajooga on kuitenkin paljon muutakin. Astangajoogan koko asana- eli asentoharjoitus perustuu vinyasa-menetelmään. Vinyasalla tarkoitetaan tietoisen hengityksen ja liikkeen yhdistämistä ilman välirentoutuksia — ja näin harjoituksesta tulee katkeamaton liikesarja. Lisäksi asentoihin yhdistetään katseen kohdistaminen eli drishtit ja bandhat. Bandha on sanskritia ja tavallisesti se käännetään suomeksi lihaslukoksi. Todellisuudessa bandha ei tarkoita joogassa ainoastaan lihaslukkoa, vaan myös energialukkoa. Tietoinen hengitys yhdistettynä asentoihin ja bandhoihin sekä katkeamaton liike luovat sisäistä lämpöä, joka puhdistaa ja vahvistaa kehoa monipuolisesti. Katseen kohdistaminen puolestaan kirkastaa mieltä ja auttaa joogan harjoittajaa keskittymään ja olemaan läsnä tässä hetkessä. Tämän avulla astangajoogan asentoharjoitus laajentaa omaa sisäistä tietoisuutta ja parantaa aistien hallintaa.
Jooga-asennot tehdään aina samassa järjestyksessä ja jokaisella pienelläkin yksityiskohdalla on harjoituksessa merkitystä. Saman järjestyksen ja samojen liikkeiden toistaminen tekevät harjoituksesta meditatiivisen ja asennoista vakaita ja mukavia. Alkuun vaikealta tuntuva asento ei enää vuosien säännöllisen harjoittelun ansiosta vaadi kovaa ponnistelua. Asanaharjoituksessa haaste ei kuitenkaan lopu koskaan, vaan harjoituksessa on mahdollista edetä oppimalla uusia asentoja joogan harjoittajan ollessa niihin valmis.
Tiedon siirto opettajalta oppilaalle
Astangajoogassa korostuu erityisesti opettaja-oppilas -suhde. Perinteinen astangajooga perustuu paramparan käsitteeseen, joka tarkoittaa suoraa ja kokemuksellista tiedon siirtoa opettajalta oppilaalle. Parampara on sanskritia ja tarkoittaa tiedon siirtämistä sukupolvelta toiselle, opettajalta oppilaalle. Harjoitusta ei ole tarkoitus opetella kirjoista ja videoista itsekseen, vaan harjoitus opitaan kokeneelta opettajalta.
Kaksi erilaista tuntityyppiä
Perinteisesti astangaa opitaan mysore-tunneilla ja ohjatuilla tunneilla. Mysore-harjoituksessa oppilas harjoittelee oman hengityksensä tahdissa muistaen harjoituksensa ulkoa ja opettaja avustaa fyysisesti tai ohjeistaa suullisesti tarvittaessa. Opettaja opettaa myös harjoitusta eteenpäin oppilaan ollessa siihen valmis.
Ohjatussa harjoituksessa opettaja toistaa asentojen nimet ja laskee vinyasat sanskritiksi. Ohjatussa harjoituksessa oppilas opettelee astangajoogan vinyasa-menetelmää. Lisäksi harjoitus opettaa kuuntelemista, koska harjoitusta tehdään samaan tahtiin muiden joogaajien kanssa.
Harjoitus aloitetaan astanga mantralla ja lopetetaan mangala mantralla. Tuntien alussa opettaja lausuu astanga mantran yhdessä oppilaiden kanssa vuoron perään. Mangala mantra lausutaan yhdessä opettajan kanssa ohjattujen tuntien lopussa.
Kun oppilas on oppinut itsenäisen harjoituksen opettajaltaan, harjoitusta voi tehdä missä vain ja yksinkin, mutta se on tärkeää, että itsenäisen harjoituksen lisäksi harjoittelee opettajansa kanssa säännöllisesti. Hyvän opettajan kanssa harjoittelu on turvallista ja opettajan tehtävänä on puolestaan muun muassa työntää oppilaan harjoitusta lempeästi eteenpäin, jos on sen aika tai jarruttaa, jos oppilaan on parempi maadoittaa harjoitustaan.
Astangajoogan tausta
Pattabhi Jois (1915-2009) kehitti astangajoogan oman gurunsa eli opettajansa Sri T. Krishnamacharyan opetusten pohjalta ja teki astangajoogasta maailmanlaajuisesti tunnetun harjoituksen. Jois perusti vuonna 1948 astangajoogan tutkimuskeskuksen, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Krishna Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute (KPJAYI) Intian Mysoren kaupunkiin. Suomeen astangajooga saapui 1990-luvun alussa.
Pattabhi Joisin tyttären poika Sharath Jois (1971-) alkoi avustaa isoisäänsä 19-vuotiaana ja jatkoi instituutin johtamista isoisänsä kuoleman jälkeen. Nykyään Sharath opettaa Mysoressa Sharath Yoga -keskuksessa ja opetuskiertueillaan ympäri maailmaa.
Harjoituksen filosofinen pohja
”Sthira sukham asanam”
”Asento on vakaa ja mukava”
Pattabhi Joisin kehittämän astangajoogan filosofian taustalta löytyy Patañjalin joogasutrissa esitetty samanniminen kahdeksan haarainen -menetelmä. Nimi astangajooga muodostuu kahdesta sanskritin kielen sanasta ashta (kahdeksan) ja anga (haara). Rishi Patañjali esittelee joogasutrissa nämä kahdeksan haaraa, jotka muodostavat joogan filosofisen pohjan. Kahdeksaa haaraa noudattamalla joogan harjoittajan on mahdollista vapautua mielen ja kehon esteistä Patañjalin mukaan.
Joogasutrat on filosofinen teos joogasta sisältäen aforismeiksi kirjoitetut sutrat. Kirjoitusten perusteella Patañjalin on oletettu eläneen 200 eKr. — 300 jKr. Sanskritinkieliset sutrat ovat lyhyitä ja monitulkintaisia mietelauseita, joita on mahdollista lukea kommentoituina teoksina. Patañjalin joogasutrissa asanasta puhutaan yksinkertaisena meditaatioasentona ja teoksessa mainitaan asanaharjoitus vain kolmen sutran verran. Astangajoogan asentoharjoituksessa korostuu esimerkiksi sutra “Sthira sukham asanam ” eli “Asento on vakaa ja mukava”. Vakaa ja mukava asento saavutetaan säännöllisellä harjoittelulla ja useilla toistoilla. Kun asento on vakaa ja mukava, hengitys pääsee kulkemaan vapaasti ja joogaaja on täydellisen keskittynyt asennon aikana.
Patañjalin astangajoogan kahdeksan haaraa ovat:
- YAMA: itsehillintä
- NIYAMA: asenteet
- ASANA: jooga-asento
- PRANAYAMA: hengityksen hallinta
- PRATYAHARA: aistien hallinta
- DHARANA: mielen keskittyminen
- DHYANA: mietiskely ja meditaatio
- SAMADHI: yhteys korkeimpaan tietoisuuteen, syventyminen
Neljää ensimmäistä haaraa kutsutaan ulkoisiksi haaroiksi, jotka on mahdollista oppia opettajalta, ja neljää jälkimmäistä sisäisiksi haaroiksi. Neljä viimeistä haaraa tulee osaksi joogan harjoittajan harjoitusta ja elämää, kun neljää ensimmäistä haaraa on ensiksi harjoitettu pitkään ja säännöllisesti.
Teksti: Kira Vuorisalo
Kuvat: Heidi Karell
Lisähuomio
Uskontotieteilijä Matti Rautaniemi kirjoittaa Joogan historia – Erakkomajoista kuntosaleille -teoksessaan: “Vaikka Jois säilyttikin opetukseensa tulkinnat kaikista Patanjalin kuvaaman menetelmän kahdeksasta osa-alueesta, eroaa hänen opettamansa astangajooga muinaisesta kaimastaan pitkälle kehittyneen asanaharjoituksen osalta. Siinä missä Patanjalin menetelmässä asanalla tarkoitetaan ensisijaisesti vakaata istuma-asentoa, joka luo perustan pranayamalle ja meditaatiolle, korosti Pattabhi Jois dynaamista asanaharjoittelua avaimena joogan kaikkiin muihin osa-alueisiin.” (Rautaniemi 2020, 324-325).
